Tammikuu vetelee viimeisiään ja kuten blogin otsikon kuvasta näkyy, mekin olemme saaneet lunta. Sitä olisi nyt ihan sopivasti, mutta näyttää heittelevän pyrysen meille päivittäin. Ilmat on olleet ihastuttavia ulkoiluun. Vain muutaman kerran ulkomittarin asteikko on näyttänyt lukemia mitkä saa meikäläisen voimaan erittäin pahoin! Eli kaikki yli kymmenen asteen on liikaa!!
Reilu kuukausi ollaan nyt asuttu kaupungissa ja tyttöjen kaupunkilaistuminen on sujunut paremmin kuin hyvin. Sheena on yllättänyt positiivisesti. Hän osaa pitää mölyt mahassaan ja vain ani harvoin ryhtyy möykkäämään kerrostalossa kuuluville äänille. Tokihan postiluukun rapsahdukselle saakin haukkua :/
Fiona on ollut koko ajan kuin kotonaan ja mikään ei hänen maailmaansa oikeastaan järisytä. No okei lapset, ne lapset, mutta positiivisessä mielessä. Ja niitähän täällä rittää! Viereisellä kadulla on koulu, päiväkoti ja seurakunnan kerho. Ollaankin Fion kanssa treenattu näitä tilanteita kun sulopalleroita haetaan kotiin ja uskokaa pois kontakti toimii !! Fio on hoksannut, että kadulla ollaankin mamman kanssa kävelyllä eikä kaahaamassa/pussaamassa kaikkia kakaroita. Nakkeja vaan taskuun pirusti niin homma toimii :)
Sheenan katu-uskottavuudesta puolestaan voisi saada aikaiseksi vaikka romaanin, mutta siitä ehkä tuonnempana.
ERITTÄIN mukavuudenhaluisena koirienomistajana käytän myös hyödykseni viereisen metsän.
Miten helppoa! 100 metriä ja lukko vaan auki ja Sheena saa pyyhältää vapaana. Harmi vain etten Fionaa uskalla tässä lähellä päästää vapaaksi koska polkuja ja muita ulkoilijoita riittää. Fionan korvat kun on joskus (lue useimmiten) lukossa. Aina on niitä lenkkeilijöitä jotka eivät tykkää kohti tulevasta koirasta vaikkakin tämä suunnistaisi kohti ihan iloisena, häntä hurjasti huiskaten :D
Uusia ystäviäkin ollaan saatu. Niin allekirjoittanut kuin Sheena ja Fionakin. Niistä mainittavimpina tällä hetkellä huskypojat Bablo 3v ja Carlos 10 viikkoa
♥ omistajineen.
